maanantai 5. lokakuuta 2015

Osa 1. Häävalssin huuma jo haihtunut lie

Hei toverit! Olen tehnyt epävirallisen paluun, sillä en virallisesti ikinä lähtenytkään mihinkään tai jotain. Eli siis uusi tarina alkaa! Sivupalkista voi lukea alustuksen, mitä sitä kahta kertaa kirjoittamaan. Täytyy sanoa, että olen aika innoissani tästä tarinasta! Päivitystahdista en kuitenkaan uskalla luvata mitään, koska jälleen kerran tässä on kaikkea muutakin menossa... En puhukaan enempää, se oleellinen löytyy tuosta alempaa!

♦♦♦

Osa 1. Häävalssin huuma jo haihtunut lie























♦♦♦      



"Tahdotko sinä, Fanny Crystal Ferrars, ottaa tämän John Henry Dashwoodin aviomieheksesi ja rakastaa häntä..."
    "Fanny näyttää naurettavalta" kuului tuhahdus Elinorin vasemmalta puolelta.



"Ihan totta, katso nyt tuota kampausta", Marianne jatkoi vaivautumatta madaltamaan ääntään niin paljon kuin Elinorin mielestä olisi ollut tarpeellista.
  Syksy oli juuri sinä päivänä syksyimmillään, ja vanhassa kivikirkossa oli hyytävän kylmä. Häävieraiden mieleen lipui toive siitä, ettei Fanny olisi kirjoittanut aivan niin pitkää häävalaa.



Viimein John ja Fanny saivat sormukset vaihdettua. Elinor toivoi, että Johnny olisi onnellinen liitossa. Hän oli seurustellut Fannyn kanssa iät ja ajat, mutta sitä suuremmalla syyllä Elinor tiesi, miten hankalaksi Fanny saattoi heittäytyä. Hän kääntyi Mariannen puoleen.
   "Olet oikeassa. Tuo kampaus on kamala."



"Voitte suudella morsianta."
   He katselivat kun vastavihityt herra ja rouva John Dashwood vaihtoivat ensimmäisen suudelman avipuolisoina. Mariannen onnistui juuri ja juuri peittää haikea huokaus. Hän ajatteli apeasti, ettei itse pääsisi milloinkaan tuohon tilanteeseen. Pieni kyynel pyrki ulos Mariannen silmäkulmasta, mutta hän antoi sen valua. Häissähän saa itkeä.
   Äiti kuului nyyhkyttävän heidän edessään.



Eturivissä rouva Ferrars katseli ainoan tyttärensä vihkimistä, mutta häntä ei itkettänyt. Uskomatonta, ettei John ole ajanut partaansa, hän ajatteli.

♦♦♦



"Jos saisin huomionne hetkeksi... Kiitos" John naurahti ja kilisytti lasiaan. "Haluaisin nostaa vielä maljan Gemma Dashwoodille, joka on ollut minulle kuin äiti. Oma äitini menehtyi, kun olin viisivuotias, mutta minun ja isäni onneksi Gemma astui elämäämme."



"Valitettavasti isäni menehtyi keväällä, eikä päässyt osallistumaan häihimme. Sen vuoksi olen onnellinen, että sinä, Gemma sekä tyttäresi olette täällä edustamassa perhettämme."
"Voi Johnny-kulta", Gemma huokaisi liikuttuneena. "Voi Henry..." Edesmenneen miehensä ajatteleminen sai hänet jälleen kyyneliin.



"Kuinka suloista Johnilta, eikö olekin, äiti?" Margaret kuiskasi sädehtien, kun John jatkoi ylistävää puhettaan. Marianne vilkaisi pikkusisartaan ja kääntyi sitten Elinorin puoleen.
   "Johnnyn omatunto taitaa kolkuttaa Norlandin takia", hän sanoi vaimesti, varoen ettei äiti kuullut hänen sanojaan. Elinor nyökkäsi ja vastasi: "Ei hän yleensä noin tunteellinen ole."
   "Ei sillä, että kantaisin kaunaa", Marianne kiirehti lisäämään.
   "En minäkään", Elinor sanoi nopeasti. "Ajattelin vain -" Heidän oli kuitenkin keskeytettävä kuiskaten käyty keskustelunsa, sillä Johnin puhe alkoi lähennellä loppuaan.


Fannyn imelä hymy alkoi rakoilla, mitä pidempään John puhui. "Olen varma, että isä on täällä keskuudessamme..." "Kippis, kaikki!" Fanny huudahti, ja Johnin ääni hiipui hänen alleen.
   
Kohottaessaan Marianne loi merkitsevän silmäykseen Elinoriin, joka vastasi silmienpyöräytyksellä.

♦♦♦



"Ferrarsit tuntien, ei mikään yllätys, että kaikki on näin suureellista. Minähän sanoin", Marianne sanoi. Elinor nauroi. Hän näkisilmäkulmastaan jotain smaragdinvihreää lähestyvän.
   "Varo, rouva Ferrars kello kymmenessä", hän sanoi vakavoituen. Marianne tirskahti.


"Jaha, Dashwoodit", rouva sanoi tervehdyksesi. Hän vilkaisi Elinoria ja käänsi sitten katseensa Marianneen. "Mielestäni musta ei ole sopiva väri häihin", hän tokaisi ja lipui tiehensä.



"Mielestäni noin vanhalla ihmisellä ei saisi olla noin syvään uurrettua kaula-aukkoa", Marianne sanoi matkien rouva Ferrarsin ääntä. "Tämä on sitäpaitsi Balmain, piru vieköön!"
  Sen Elinor tiesi varsin hyvin. Marianne oli metsästänyt mekkoa nettikaupoista Fannyn ja Johnin kihlajaisista asti.



"Ja muutenkin", Marianne jatkoi näyttäen hapanta naamaa, "onko Fannyn mekko muka sopiva morsiamelle?!"
   "Ah, siitä muistuukin mieleeni", Elinor sanoi yhtäkkiä, muistaen heidän edellisiltaisen vedonlyöntinsä. "Olet kaksikymppiä auki. Minähän sanoin, että hän vaihtaa mekkoa. Hän ei voi vastustaa kiusausta esitellä noita sääriään."
   "Äh, mitä hemmettiä minä oikein ajattelin!" Marianne huokaisi.

♦♦♦



Kun he myöhemmin olivat hakemassa kolmatta kertaa lisää ruokaa, Margaret lekahti heidän luokseen ottamaan lisää hyytelöä.
   "Muuten, keitä nuo kaksi ovat? Tuolla baaritiskin luona?" hän kysyi. "En muista nähneeni aikaisemmin." Elinor kääntyi Margaretin nyökkäämään suuntaan. "Edward ja Robert Ferrars."
   " Fannyn veljiä. Jessus Maggie, kuinka monet sukujuhlat olet jättänyt väliin?" Marianne tuhahti, ja nosti kalkkunasiivun lautaselleen. Margaret sivuutti kysymyksen.



"Kumpi on kumpi?"
   "Edward on tuo silmälasipäinen", Marianne selitti. "Hän opiskelee... en muista mitä, jotain humanistisia varmaan. Robert on nuorempi, hän on Ferrarsien paha poika."
   "Ai jaa?"
   "Naistenmies kuulemma. Eikä hän kai käy töissäkään, eikä ainakaan opiskele. Elelee perheen rahoilla. Ja aivan kamalan rasittava tyyppi, puhuu koko ajan itsestään. Kannattaa vältellä, niin kuin kaikkia muitakin Ferrarseja."

♦♦♦



"Kiitos vielä siitä puheestasi, Johnny, se oli todella kaunista."
   "Totta joka sana", John totesi. "Mutta miten te pärjäätte? Onko se asuntoasia jo kunnossa?"
   "Voi kyllä toki!"



"Tyttöjen pikkuserkku, John Middleton - voi hän on kauhean kultainen! - hänella on asunto aivan keskustassa, Barton Streetillä, ja hän vuokrasi sen Elinorille ja Mariannelle hyvään hintaan. Melko pienihän se on, mutta kyllähän sinne yhdet siskokset mahtuvat", Gemma selitti innoissaan. "Margaret ja minä löysimme oikein mukavan pikkuasunnon, se on lähellä Margaretin koulua."
   "Hienoa kuulla", John sanoi helpottuneena. "Isä pyysi minua pitämään huolta teistä, ja... Kuule, olen pahoillani siitä Norlandin asiasta."



"Älä sitä sure, kultaseni. Henryn toive oli, että sinä perit talon. Vaan kukapa olisi uskonut, että hänen aikansa koittaisi niin pian..." Gemma sanoi ääni väristen.
   "Niin, niin. Mutta tiedäthän sinä, että olisittehan te voineet jäädä sinne vielä pidemmäksi aikaa, iso talohan se on. Olen ajatellut, että tämä muutto tuli teille kauhean nopeasti... Mutta kun me ajattelimme Fannyn kanssa.. Kun Fannykin kovasti toivoi omaa rauhaa häiden jälkeen..."
   "Ymmärrän täysin, ymmärränhän minä", Gemma hymyili. "Älä meistä murehdi, me pärjäämme mainiosti."

♦♦♦



Elinor katseli tanssilattialla ilakoivaa hääväkeä ajatuksiinsa vaipuneena ja piirteli punaviinilasillaan kuvioita pöytäliinaan. Hänen jalkansa olivat väsyneet tanssimisesta ja siitä, että hän oli kävellyt korkeissa koroissa koko päivän. Onneksi seuraavana päivänä ei ollut työpäivä.
   "Haittaako, jos istun tähän?"



Elinor käänsi katseensa äänen suuntaan. Hänen edessään seisoi tummahiuksinen, varautuneen oloinen mies.
"Ei haittaa ollenkaan", Elinor sanoi Edward Ferrarsille.



Elinorin aikaisemmat keskutelut Edwardin kanssa olivat rajoittuneet esittelyyn ja nopeisiin kuulumisten vaihtoon, mutta sen perusteella, mitä hän sai selville heidän nyt puhuessaan, Edward oli täysin erilainen, kuin muut hänen tuntemansa Ferrarsit.



Edward ei puhunut mielellään itsestään, niin kuin ei Elinorkaan, mutta mies oli häntäkin vähäsanaisempi. Hän oli kuitenkin todella kohtelias ja omalla tavallaan miellyttävä, sekä muutenkin järjissään, mitä, valitettavasti, yllättävän monet Elinorin tapaamat ihmiset eivät olleet.



Kerran heidän kätensä koskettivat, ja Elinoria melkein huvitti se miten, nopeasti he molemmat vetäisivät kätensä pois.



Väki alkoi vetätyä pois tanssilattialta, kun bändi alkoi soittaa yhä hitaampia kappaleita, ja lopulta enää Fanny ja John huojuivat siellä toisiinsa kietoutuneina. He olivat olleet jonkin aikaa hiljaa, kun Edward pyysi häntä tanssimaan. Elinor ei kehdannut kieltäytyäkään, vaikka kappale oli hänen makuunsa aivan liian hidas.



Elinor antoi kuitenkin Edwardin johdattaa hänet epävarmasti tanssiin. He tanssivat sanomatta sanaakaan, mutta Elinor ei voinut väittää, ettei olisi pitänyt siitä.

♦♦♦

Ensimmäisen osan loppu. Kommenttia saa tavalliseen tapaan jättää ja linkitystä pyytää! :)

24 kommenttia:

  1. Ihana alku tarinalle! Innolla odotan mitä kehittelet tarinan jatkolle jos Jane Austinen klassikko on ollut innoittajasi. Todella mielenkiintoiset hahmot. Rouva Ferrars vaikuttaa todella ärsyttävältä henkilöltä nähdäänköhän häntä paljonkin hankaloittamassa siskosten elämää? Jään mielelläni seurailemaan tarinaasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kovasti! Mukavaa, jos kiinnostuit ja jäät seurailemaan. :) Austenin pohjalta todella kirjoittelen, ajattelin kokeilla välillä vähän jotain erilaista. Rouvaa tullaan näkemään ainakin tarinan loppupuolella. Kiitos kommentista! :)

      Poista
  2. Oi kun mukava alku, pidin kovasti :) En ole itse lukenut Jane Austinen kirjoja, mutta tämä kyllä vaikuttaa lupaavalta joka tapauksessa.
    Ferrarsit vaikuttavat kaikki jotenkin... ylimielisiltä? kopeilta?

    Mutta joka tapauksessa, jään seurailemaan. Ja linkittely käy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hienoa että pidit! Minusta onkin hauskempaa, että jotkut ovat lukeneet kirjanja toiset eivät, tulee varmaan erilaista palautetta. Ferrarsit ovat lievästi sanottuna hienostelijoita.. :D Kiva kuulla, ja juu, linkittelin blogisi :)

      Poista
  3. Aloinkin miettimään mikä tässä vaikutti niin tutulta, ennenkuin tajusin lukea tuon sivupalkin... :D En ole itse Jane Austenin kirjoja lukenut (voisiko tässä kohtaa sanoa sivistymättömäksi?:D) olen kuitenkin katsonut elokuvaversioita joten on mulla vähän hajua mistä tarinassa on kyse!

    Päähenkilöt vaikuttavat mielenkiintoisilta ja mielenkiintoista nähdä millainen tarinasta tosiaan tulee kun ns. perustuu kirjaan vaikka tietysti muokkaatkin tarinasta omanlaisesi (: Edward vaikutti mukavalta miekkoselta, vahva veikkaus, että hänen ja Elinorin välille tulee jotain ;)
    Miksei aivoni toimi enkä saa kommentoitua mitään järkevää taaskaan D:

    Odottelen innolla kuitenkin jatkoa ja hienoa, että aloitit uuden tarinan, koska hardwick shore oli yksi lemppareistani!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no hyvä että satuit lukemaan sen :D Mulla taas on aukko sivityksessä sen elokuvan kohdalla, vaikka olen pitkään halunnut sen nähdä (koska Alan Rickman esittää eversti Brandonia :D) Juu, vähän tällainen erilainen idea tällä kertaa, siitäkin syystä, että juoni oli sinänsä valmiina, jospa saisin osia vähän nopeammin tehtyä XD Oi, kiva kuulla että tykkäsit Hardwickista, toivottavasti tämä täyttää odotukset :) Kiitos kovasti kommentista!

      Poista
  4. Oi kivaa, uutta luettavaa (:

    En tiedä johtuiko se väsymyksestä vai mistä, mutta mun oli aluksi kamalan vaikea pysyä perässä näiden henkilöhahmojen kanssa, kaikkien nimet vaan vilahtelivat tekstissä ja olin että mitäkukahäh :D Mutta tärkeimmät ovat nyt kuitenkin jääneet mieleen, ja eiköhän sillä pärjätä. Tosi kivan oloinen alku, mulla on sellainen kutina että elinorin ja Edwardin välille tulee sutinaa ;p en muista miten se kirjoissa meni mutta ehkä ihan hyväkin niin, jääpähän yllätyksiä!

    Kiitoksia paljon tästä, minä linkkaan tämän Pohjisten blogiin (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jejj, kiitos kommentista! :) Joo, myönnän että alku saattoi tuntua vähän sekavalta, kun tuli paljon henkilöitä ja sukulaisuussuhteita ja kaikkea. En kuitenkaan halunnut tehdä mitään henkilöesittelyä tai suoraa litaniaa siitä, kuka kukin on, koska tykkään kun kaikkea ei paljasteta heti :) Kyllä ne varmaan muiden osien myötä siitä selkeytyvät. Ehkä ihan hyvä, ettei ole niin tarkkaa mielikuvaa kirjoista, jos tämä lukijoiden mielestä onkin kauhea pettymys kirjoihin verrattuna :D Kiitoksia sinulle kommentista, linkkaan Pohjasuot :)

      Poista
  5. Iip! Mie jo vähän odottelinkin, että jokos sie tekisit uuden tarinan ;D I was not dissappointed.
    Marianne ja Elinor näyttää tulevan hyvin toimeen keskenään ja myös muiden sisarustensa kanssa. Minähän en ole siis kyseistä Jane Austenin kirjaa lukenut (vaikka on käynyt monet kerrat mielessä...), joten en tiedä yhtään mitään onko tämä yhtenevä sen kanssa eli ei :D Dashwoodin sisaruksia näyttäis ainakin olevan kourallinen, ellei enemmänkin?
    Ferrarsit tuntuvat vähän... pissapäisiltä :D tai siis siltä, että saattaisivat hyvinkin käyttää tosissaan fraasia "Eksä tiedä kuka mä oon?" No, toivottavasti Edward on sukunsa musta lammas ;)
    Paikat oli lavastettu tosi hienosti! Porukkaakin näytti olevan ihan kuin oikeissa häissä (mikä oli varmasti ihan kamalaa kuvattavaa :D)

    Minäpä linkkailen tämän molempiin blogeihini, vastalinkitys olis kans kiva :D odotan jo uutta osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla! :3 Eipä haittaa, ettet ole lukenut, näkeepähän sitten, toimiiko tämä itsenäisenä tarinana ollenkaan :D Kai tää toimii. Jeps, siskokset ovat läheisiä toisilleen, ja perhe pitää kyllä muutenkin yhtä. Eipä noita sisaruksia ole kuin kolme siskosta, ja velipuoli John. Haha, Ferrarsit ovat todella pissapäisiä, mikä tarkoittaa sitä että heitä on hauska kirjoittaa >:) Kiva, että lavastukset miellyttivät silmää, sillä *krhm aiheutti vähän päänvaivaa tuo wedding venue* :D Joo, voi luoja, noi häät oli hirveet kuvata :'D Se on se enemmän kuin kahden simin kuvaaminen.. Onneksi syntyi jonkinlainen illuusio ;D Juup, linkitin sut tietysti :) Paljon kiitoksii kommentista! :>

      Poista
  6. Tosi kiva aloitusosa :D Jään ehdottomasti seurailemaan, linkitän ja toivon vastalinkitystä sekä sitä että jos suinkin ehdit niin kävisit Jalaville boxiin ilmoittamassa uusista osista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, mukava kuulla! :) Linkitän Jalavat tietysti, ja toki tulen huutelemaan seuraavista osista!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen aloitus! Henkilöiden nimet meni ehkä vähän sekaisin kun niitä tuli niin paljon kerralla, mutta eiköhän minunlaisenikin tahvo opi ne jossain vaiheessa.

    Jane Austenin kirjoja en ole lukenut yhtäkään, vaikka suunnitelmissa onkin ollut ainakin Ylpeys ja ennakkoluulo lukea jossakin vaiheessa. Ehkä vielä joskus myös tämä Järki ja tunteetkin.

    Nyt en osaa sanoa muuta kuin että onnea uudelle tarinalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! :) Juu, eiköhän ne tärkeimmät vielä hahmotu ;D Suosittelen Austenin kirjoja, sekä tämä että Ylpeys ja ennakkoluulo on mielestäni todella hyviä! Kiitoksia kommentista! :)

      Poista
  8. Tarina vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. Vielä ei oikein saanut kunnolla selkeyttä hahmoista, mutta odottelen jo, että pääsen heihin tutustumaan (:
    Jään odottelemaan jatkoa, mutta oikein mielenkiintoinen aloitus uudelle tarinalle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia, mukavaa, että jäät seuraamaan! :) Kyllä varmasti hahmot tulee vielä tutuiksi. Linkittelen blogisi tänne :)

      Poista
  9. Pakko käydä vähän väliä tarkistaa oisko tullu jo uutta osaa! (en siis tarkoita tätä mitenkään hoputteluna vaan sillä, että tarina vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! :D)

    Ja pakko vielä mainita, että hienosti oot nää kuvat ja kohtausten tilanteet toteuttanu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ihana kuulla! :3 Yritän saada uutta osaa valmiiksi, sitä varten pitäisi vaan rakentaa yksi tontti, mikä ei ole ihan vahvinta alaani.. :D Tulen kyllä ilmoittelemaan sitten! Ja kiitoksia kehuista! :)

      Poista
  10. Osa oli mielenkiintoinen, ja olen aivan varma että Dashwoodin sisaruksilla tulee olemaan jotain sutinaa Edwardin ja Robertin kanssa...

    Kävitkin ehdottamassa linkitystä blogiini, linkitin jo tarinasi sinne joten olisi kiva jos vastalinkittäisit minun tarinani tänne (mimlostory.blogspot.fi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia kommentista! Saapa nähdä, osuvatko arvailusi oikeaan. Linkitin tariansi tänne! :)

      Poista
  11. Olipa hyvä, että törmäsin tänne, sillä satun pitämään Jane Austenista! Jälleen kerran tarinankerrontasi on sulavaa, kielioppisi miellyttävän moitteetonta ja kuvasi osuvia. Odotan innolla, mitä keksit tulevan varalle!

    - JAMIE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Olen itsekin Jane Austenin faneja :)

      Poista
  12. Oo, vai tällaista luvassa! Mielenkiinnolla odotan mitä tulee tapahtumaan, Austenin klassikkoa kun ei ole tullut luettua (ja jos jostakin tulisin aloittamaan olisi se varmaan Mansfield Park mutta eniveis) niin kaikki tulee olemaan miulle uutta ja ihmeellistä ;)

    Ferrarseista tulee jostakin syystä yksinkertaiseen mieleeni mieleen ferrarit - kulkee kovaa ja on kallis hoitaa, ja auta armias jos sillä osuu puuhun. Fannyn tötterökampaus on kyllä ... hieman kuin Pisan kalteva torni :D
    Häät oli kyllä ihanasti lavastettu, ja kaikista sukulaisista ja tuttavuukista tuli mukavasti tietoa. Tyrskähdin pakostakin ääneen, kun Elinor totesi Edwardin olevan järjissään toisin kuin monien muiden ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, tällaisissa puitteissa tällä kertaa. Siinä mielessä hyvä, ettet ole lukenut, eipähän ainakaan ole kaikki itsestäänselvää :P Heh, nimi on enne, eikös niin. Hihkuin riemusta kun löysin tuon kampauksen, olikin jotenkin yllättävän vaikeaa löytää tarpeeksi rumaa kampausta :D Mukavaa, että häät olivat miellyttävät, niiden lavastaminen oli samaan aikaan hauskaa ja painajaismaista. Kiitos paljon kommentista! :)

      Poista